lapsenhuoltajuus_etusivu

Huoltajuuden tarkoitus

 

Lapsen huoltajien tehtävä on sananmukaisesti pitää huolta lapsesta. Huoltajuuteen liittyy sekä käytännönläheinen, jokapäiväinen huolenpito että päätöksentekovalta lasta koskevissa asioissa. Huoltajilla on myös oikeus ja velvollisuus edustaa lasta tarpeen vaatiessa. Lapsen kannalta huoltajuuden on tarkoitus taata hänelle tasapainoinen kehitys ottaen huomioon hänen yksilölliset tarpeensa ja toiveensa. Huoltajuus takaa myös lapsen oikeuden turvalliseen kasvuympäristöön sekä läheiseen suhteeseen hänen molempiin vanhempiinsa. Oikeudellisessa mielessä käsite "huoltajuus" on suppeampi ja tarkoittaa lähinnä tapaa, jolla lasta koskevista tärkeistä asioista päätetään.

Huoltajuuden järjestelyt

Lapsen huoltajat ovat useimmiten hänen vanhempansa, joko molemmat tai jompikumpi heistä. Jos vanhemmat ovat avioliitossa keskenään lapsen syntyessä, he ovat molemmat lapsen huoltajia. Muussa tapauksessa äidistä tulee lain mukaan lapsen huoltaja jollei asiasta toisin sovita tai päätetä sosiaalilautakunnan tai tuomioistuimen vahvistamassa päätöksessä. Huoltajuutta sääntelevä laki ei ole tahdonvaltainen, mutta käytännössä vanhemmilla on oikeus ja mahdollisuus sopia keskenään lapsen huoltajuuteen liittyvistä asioista. Näin ollen esimerkiksi avoliitossa olevat vanhemmat voivat sopia, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus lapseen, ja tämä sitten vahvistetaan sosiaalilautakunnan päätöksellä, jollei asiassa ole mitään sellaista, joka olisi lapsen edun vastaista. Huoltolain lähtökohta sekä ensisijainen periaate on lapsen edun mukaisesti yhteishuoltajuus. Yhteishuoltajuus on lähtökohtaisesti lapsen etu, koska tällöin lasta koskevaan päätöksentekoon osallistuvat lapsen molemmat vanhemmat. 

Käytännössä lapsen vanhempien yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että he yhdessä sopivat lapsen asioista. Vanhempien odotetaan päättävän yhdessä tärkeistä lasta koskevista asioista kuten lapsen nimestä, asuinpaikasta, uskontokunnasta, terveydenhoidosta ja koulusta. Erityisesti suuret päätökset, esimerkiksi lapsen päiväkoti tai koulupaikka, terveyteen liittyvät kysymykset sekä asuinpaikka ovat yhdessä tehtäviä päätöksiä. Poikkeustapauksissa jompikumpi vanhemmista voi kuitenkin tehdä päätöksen yksin, jos toisen huoltajan suostumuksen hankkiminen aiheuttaisi haittaa tärkeän ratkaisun viivästymistä tai muuta haittaa. Viimeksi mainitun kaltainen tilanne voi syntyä lähinnä kiireellisissä terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Vanhemmilla tai lapsen muilla huoltajilla on huoltajuuden lisäksi myös yhteinen vastuu lapsen edunvalvonnasta holhoustoimilain mukaan, jollei asiaan liity mitään sellaista, joka aiheuttaa ristiriidan vanhempien ja lasten etujen välillä.

Vaikka huoltajuus on usein jaettu lapsen vanhempien kesken, huoltajuus on yhteinen kokonaisuus. Merkitystä ei siis ole sillä, kumpi vanhemmista hoitaa jotakin tiettyä huoltajuuteen liittyvää tehtävää. Vasta jos vanhemmat eroavat, huoltajuuden eri vastuualueista täytyy sopia.

Lapsen huoltajuus ero- ja riitatilanteessa

Vanhemmilla on lähtökohtaisesti yhteishuoltajuus eron tullessa vireille. Mikäli vanhemmat eivät kykene yhdessä päättämään lasta koskevista asioista tulee harkittavaksi se, että toiselle vanhemmalle määrätään lapsen yksihuoltajuus. Yksinhuoltajuus määrätään poikkeuksetta sille vanhemmalle, jonka luokse lapsi määrätään asumaan. Lapsen huoltajuutta koskeva asia voidaan päättää vanhempien keskinäisellä sopimuksella, joka tulee vahvistaa lapsen etuja valvovassa lapsen asuinpaikkakunnan sosiaalitoimessa.

Vaikka toiselle vanhemmalle määrättäisiin yksinhuoltajuus, niin miltei poikkeuksetta toinen vanhempi saa ns. tiedonsaantioikeuden, jonka perusteella hänellä on oikeus saada lasta koskevia tietoja esimerkiksi koulusta ja terveydenhuollosta. Yksinhuollon ja yhteishuollon eräänlainen välimuoto on ns. työmääräys liittyen huoltoon. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsi määrätään yhteishuoltoon, niin toisella vanhemmalle annetaan oikeus päättää yksin tietyistä asioista. Määräys voi olla esimerkiksi sen sisältöinen, että kaikista muista asioista vanhemmat päättävät yhdessä, mutta lapsen terveyden hoitoon ja kouluun liittyvistä asioista toinen vanhempi päättää yksin.

Yhteishuoltajuudella on tärkeä psykologinen merkitys erityisesti sille vanhemmalle, jonka luona lapsi ei asu. Yksinhuoltajuuden perusteena tulee olla vanhempien pysyväluonteinen kyvyttömyys keskustella ja päättää yhdessä lasta koskevista asioista. Tällaisia tärkeitä lasta koskevia asioita ovat esimerkiksi terveyttä ja koulua koskevat asiat. Joissakin tapauksissa yksinhuolto voi olla paras ratkaisu, vaikka vanhempien välit eivät ole riitaisat, kuten esimerkiksi silloin kun toinen vanhemmista asuu ulkomailla.

Lapsen käytännön elämässä vanhemman huoltomuodolla on suhteellisen vähäinen merkitys. Arjessa lapsesta huolehtimisen tulisi määräytyä sen mukaan, kumman kanssa lapsi kulloisellakin hetkellä on. Näin ollen jos lapsi sairastuu, on huolehtimisvastuu sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi tällöin on. Huoltomuodolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka usein lapsi viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa tai mitä he yhdessä tekevät. Mikäli sinulla on tunteistasi johtuen vaikeuksia keskustella entisen puolisosi kanssa lasta koskevista asioista, suosittelemme että pyrit käsittelemään tämän asian psykoterapiassa ja harkitset vakavasti, että voisitko sittenkin päätyä siihen, että yhteishuoltajuus on lapsen kannalta paras ratkaisu. Vaikka tämä voisi nyt tuntua vaikealta, on se kuitenkin usein lapselle parempi vaihtoehto kuin että riitelisitte vuosia yksihuoltajuudesta oikeudessa (eikä sitä siltä sinulle välttämättä päätettäisi). Se, että toiselle vanhemmalle määrätään yksihuoltajuus, voi olla omiaan pahentamaan vanhempien välistä konfliktia. Kannattaa myös muistaa, että tällaisessa tilanteessa oikeus voi myös päättää, että yksinhuoltajuus määrätään entiselle puolisollesi mikäli lapsi määrätään hänen luokseen asumaan.

Vaikeissakin tilanteissa yhteishuoltajuuteen päädyttäessä vanhemmilla olisi myös perusta, jolle rakentaa yhteistä kommunikaatiota ja yhteistyötä tulevaisuudessa. Mikäli kyse on tilanteesta, jossa entinen puolisosi eri tavoin hankaloittaa lasta koskevien asioiden hoitamista, tulee yksinhuoltajuus vakavasti harkittavaksi. Tällaista käyttäytymistä on mm. lapsen passin hankkimisen estäminen, lapsen matkustamisen estäminen, pakkomielteinen ajatus siitä, että lapsi pitää viedä tarpeettomiin terveystutkimuksiin, jokapäiväinen puuttuminen lapsen asioihin ja dominointi niissä. Tällöin on ilmeistä, että vanhemman persoonallisuus ja vuorovaikutustapa vaikeuttaa niin merkittävästi lapsen asioiden hoitamista, että asioita ei yksinkertaisesti saada hoidettua. Näissä tilanteissa suosittelemme, että asiaa arvioidaan siltä pohjalta, onko tarpeeksi perusteita hakea lapsen yksinhuoltajuutta.